Ontto manttelisormus

Toisessa jaksossa toisena työnä opettajaltamme Hannulta oli tehdä ontto manttelisormus 925 hopeasta. Kävimme paperilta työvaiheet läpi ja kävi heti selväksi, että tässä työssä on paljon pitkiä juotossaumoja ja päästään nyt jo vähän antamaan sormukselle muotoa takomalla. Päätin tehdä sormuksen omalle isälleni, koska minusta tuntui siltä, että tällainen melko massiivinen sormus voisi käydä hänelle hyvin. 

Tästä lähdettiin liikkeelle ja näytti heti siltä, että sormuksesta todellakin tulee massiivinen. Sormusrunko on 0,8mm:ä hopealevystä sahattu.

Seuraavaksi juotin sormusrungon kiinni ja aloin takoa sille kuperaa muotoa pallopäisen punsselin ja vasaran avulla.

Sitten juotettiin kaksi 2mm levyä päällekkäin ja näistä tulisi sormukselle yläosa.

Tässä yllä on myös sormusrungon sisälle tuleva putki juotettuna ja valmiina menemään paikoilleen. Putki on 1mm vahvuudeltaan. Ihan ongelmitta en saanut putkea paikoilleen vaan jouduin viilaamaan hieman tuota runkoa, jotta putki suostui menemään kohdilleen. Jouduin pyytämään hieman apua tässävaiheessa, kun omat voimat ei enää riittänyt.

Kun tuo päälyosa oli juotettu kiinni niin seuraavaksi päälle porattiin reikä johon sitten tehtiin kierteet.

Putki juotettiin siis kiinni ja sen jälkeen ylimääräiset reunat sahattiin ja viilattiin pois.

Tässäpä sormus vähän suuremmassa kädessä. Helpotti hieman, kun näki ettei sormuksesta kuitenkaan ole liian suurta ja massiivista tulossa. Omassa kädessä vaan näyttää kohtuuttoman suurelta. :)

Tässä yllä näkyy sitten testikiillotuksen jälkeen ihan hirvittävän suuri määrä "mustaa hopeaa" eli kuparioksidia sormuksen pinnassa.

Filssasin sormusta vielä tuon ensimmäisen testikiillotuksen jälkeen ja kiillotin huopalaikalla ennen pehmeämpää rättilaikkaa, jolloin tuo "musta hopea" hioutui hyvin pois.

Sitten piti vielä päättää mitä tekisi sormuksen päälle kansiosaksi ja minä päätin tehdä yksivärisen emaloidun kannen. Juotin kanteen nuo reunat ja sen alle tuon tapin johon teimme kierteet myös.

Sitten emaliluokkaan etsimään mustaa emalia. Tähän vaiheeseen en saanut ketään opettajaa neuvomaan, mutta onneksi eräs luokkalaisemme oli muutamaa päivää aiemmin emaloinut ja pystyi sitten minua neuvomaan tässä emaloinnissa. Meillähän ei siis ole ollut vielä emalointikurssia ollenkaan. :)

Vielä muutama sata astetta pitäisi uunin lämmitä..

Emalointi onnistui kohtalaisesti vaikken ihan täysin olekkaan tyytyväinen. Ja tässä toisessa kuvassa näkyy tuo kansiosa paikoilleen ruuvattuna. Juotin ja irrotin sekä viilasin sitä tappia tuosta kannesta varmaan noin 5-6 kertaa, kun en saanut sitä millään istumaan tuohon päälle. Lopulta sain sen melko suoraan ja kuulema se, että siinä saa näkyäkkin pieni rako on vain tehokeino jolla käyttäjä huomaa kannen olevan irroitettava ja vaihdettava. :)

Sitten valmiina edestäpäin.

En ole tosiaan ihan sataprosenttisen tyytyväinen kaikkiin asioihin sormuksessa, mutta aion jokatapauksessa lunastaa sormuksen ja antaa sen isälleni, koska hän osaa sitä jo odottaa. Ja onhan se melko näyttävä sormus kuitenkin ja tuo vaihdettava kansiosa on todella hauska idea. On myöskin totta, että vaikka tekisin vastaavan sormuksen uudelleen niin en voisi juurikaan mitään muuttaa omassa tekemisessäni ja nuita erivärisiä emaloituja kansiosiahan voi tehdä vaikka kuinka paljon uusia! Onkin tulevaisuudessa tarkoitus tehdä vaihto kansia tuohon sormukseen erilaisilla ideoilla ja tekniikoilla.

Kantasormus

Kantasormus on aikaisempiin töihin verrattuna nopeasti valmistuva työ jota voisi kutsua viilausharjoitukseksi. Päätin tehdä sormuksen omaan pikkurilliini sopivaksi ja sormuksen kantaan voisi mahdollisesti jossain välissä pyytää koulullamme opiskelevilta kaivertajilta, jotain kivaa kaiverrusta. Työ aloitettiin valssaamalla 7mm hopeatanko 6,3mm. Tähän tankoon sitten lyötiin heittoprässillä ja tuurnalla "painauma" josta myöhemmin muodostuu kantasormuksen kanta osa. Seuraavaksi sormusrunkoa valssattiin osaksi vielä 2mm, jonka jälkeen runkoa alettiin lyödä alustavaan muotoonsa tuurnan ja vasaran avulla. Kun sormuksella oli alustava muoto niin seuraavaksi sormusaihio lyhennettiin oikeaan mittaansa. Mittasin mitaksi 43mm, mutta jätin kuitenkin mitan vähän suuremmaksi ja jouduinkin ensimmäisen sormuksen kiinni juottamisen jälkeen vielä sahaamaan sauman auki ja pienentämään sormusta, kun muuten siitä olisi tullut hieman iso.

Tässä karkea alku sormukselle ja tuo paperinpala on mitta mitä sisäympärysmitan tulisi olla. Sauma on myös juotettu kiinni tässä vaiheessa.

Tässä on jo oikaistu aihiota pyöreään muotoon. Käytännössä siis sormus pujotetaan sormuspinnan päälle ja lyödään muovisella vasaralla niin lujaa, että materiaali oikenee sormuspinnan päälle pyöreään muotoon.

Sain sormuksen materiaalin hehkuttaessa skrymppaamaan, eli materiaali meni kuumennettaessa liian hehkuvaksi jolloin se alkoi "sulaa" pinnasta ja pintaan muodostui ikään kuin pieniä ryppyjä. Onneksi pintavirheet sai kuitenkin viilattua pois. Tuosta kantaosan tauksesta materiaali alkoi ihan ratkeilla, kun jouduin sitä oikomaan runkoa pyöristettäessä, mutta siinäkin oli niin paljon vara viilata, että loppu hyvin kaikki hyvin.

Muoto alkaa hahmottua.

Kun sain sisäpinnat suht siisteiksi niin pääsin leimaamaan sormuksen. Leimasin vain pakolliset leimat, eli kuka ja mitä leimat.

Valmistumisen vaiheita ja lopulta valmis kiillotettu kantasormus.

Tämä työ oli oikeastaan oikeinkin mukava työ tähän väliin, koska tuli tunne, että voi saada jotai nopeammin valmiiksi. Kantasormus oli tavallaan helpompi ja kevyempi työ tehdä, kuin aikaisemmat työt joissa on enemmän erilaisia vaiheita ja työskentelytekniikoita. Olen tyytyväinen lopputulokseen! :)

Medaljonki

Seuraavana työnä omalta opettajaltamme Jaanalta oli valmistaa medaljonki hopeasta. Ehkä tärkimpinä uusina asioina oli tarkoitus oppia tekemään sarana ja käsitellä ohuempaa hopealevyä kuin aiemmin. Työssä käytettiin 0,6mm vahvuista hopealevyä muuten, mutta kolmiomainen riipuslenkki väännettiin 0,8mm levystä. Myös juotoksia oli enemmän kuin aiemmissa töissä ja niitä pääsi myös harjoittelemaan eri kovuuksisilla juotteilla.

  Heti aluksi hopealevyyn piirrotettiin ovaalin malliset medaljongin kannet (sanotaankohan niitä kansiksi) reilun kokoisina, joihin sitten prässättiin heittoprässissä valmiilla medaljonki muotilla eli meistillä kupera muoto. 

Seuraavaksi sahattiin päälypuolille sisäsarjat, joiden alle sitten valmiissa korussa tulee muovi tai vastaava, jonka alle voi laittaa valokuvan.

Tässä näkyy sitten siis nuo sisäsarjat juotettuina paikoilleen.

Puoliskot liimattiin pikaliimalla yhteen, jotta ylimääräiset reunat saadaan siistittyä viilaamalla ja filssaamalla.

Kun puoliskot oli siistitty niin seuraavaksi viilattiin saranaviilalla ura saranaputkelle. Saranaputki vedettiin myös itse, levystä sahatusta aihiosta.

Tässä vaiheessa puoliskot irrotettiin toisistaan ja putkesta sahattiin 2/3 saranasta, joka oli helpompi juottaa yhtenä kappaleena niin, että jätti ohuen sillan tuohon väliin. Tämä osa saranasta juotettiin pohjakappaleeseen.

Juottamisen jälkeen silta sahattiin irti.

Saranaputki avarrettiin kartion muotoiseksi riivarilla ja saranan alaosaan tehtiin senkaukset, jonka jälkeen hopealanka niitattiin punsselilla kiinni takorautaa vasten. Tarkoitus ainakin olisi ollut toimia näin, mutta itselläni murtui alimainen osa putkesta irti kesken niittauksen. Saimme onneksi kuitenkin tuon hopealangan ulos saranasta ja pystyimme pelastamaan saranan muuten, mutta tuon alimaisen osan jouduin uusimaan ja juottaamaan kiinni. Opettavaista hommaa! :)

Medaljonkiin tehtiin myös lukko ja tietysti siihen tuli myös rengas johon tulee riipuslenkki. Tässä kuvassa tuo lukko on siis juotettu kiinni taukseen ja on muotoilua vailla.

Alapuoliskoon viilattiin kynsiura yläkulmaan josta medaljonki on helppo avata.

Valmis medaljonki hopeoituna.

Tässä työssä alku sujui ihan ilman ongelmia, mutta kun aloin niitata puoliskoja toisiinsa kiinni saranalla niin haasteita alkoi ilmaantua. Välillä puoliskot eivät pysyneet kunnolla kiinni, koska saranalanka ahdisti putkessa puoliskoiden liikkumista, mutta kuten alaan kuuluu niin töissä on aina paljon mahdollisuuksia korjata pieniä virheitä, koska metalli on niin muunneltavaa. Tässäkin tapauksessa sain puoliskot taas sopimaan toisiinsa hyvin pienellä saranalangan viilauksella. Tämä työ on taas hyvä esimerkki siitä miten hienolta tuntuu saada töitä onnistuneena valmiiksi ja vieläpä hyvinkin ajallaan. Medaljongin lunastin ja meinasin ottaa sen käyttöön varmaankin itse.

Niitattu sormus

Tämä työ on ensimmäinen työ jonka opettajamme Hannu meille ohjeisti. Vaatimuksena oli tehdä sormus jossa tulisi niitata yhteen viisi eri kerrosta ja vähintään kaksi kerrosta tulisi olla hopeaa. Päätin aikalailla heti, että käyttäisin hopean lisäksi puuta. Tuntui jotenkin siltä, että en halua käyttää mitään toista metallia hopean lisäksi, koska oli vaikea kuvitella mikä värinä sopisi hyvin yhteen hopean kanssa jos ajattelee värejä vierekkäin toinen toisensa päällä. Toki näin jälkikäteen nähtynä niin näyttäähän ne metallitkin ihan kivalta, kun moni niitäkin käytti omissa töissään. Tässä työssä tuli jo monenlaisia hankaluuksia toteutuksessa ja jouduin tekemään osia uudelleen alusta ja toistamaan samoja työvaiheita useammin kuin kerran. Elikkä oppimista on tapahtunut ja paljon! Työlle oli määritelty deadline milloin sen tuli olla valmis, enkä ihan tähän kerennyt näiden  tiettyjen hankaluuksien takia, jotka ilmenivät deadlinea edeltävänä iltana, kun tein sormusta iltapajassa. Valmista tuli kuitenkin samana päivänä, kun olisi pitänytkin vain muutamia tunteja myöhässä. Myös alkuperäinen idea oli muisto vain lopullisen yksinkertaistetun version valmistuttua. Kuitenkin pääasia eli niittaukset onnistuivat mallikkaasti kunhan niittien reiät vaan ensin oli saatu porattua toisiinsa sopiviksi. :)

Tässä aika alkutekijöissä kolme 2mm hopealevyä liimattuna toisiinsa kiinni. Ensin olen sahannut renkaat levystä ja tässä viilailen sisäosia yhtenäisiksi ja sormeeni sopivaksi.

Jätin hopearenkaisiin ihan liian paljon viilausvaraa sahauksen jälkeen ja se hidasti hommia todella paljon. Olin aivan liian arka sahaamaan renkaat heti lähelle tavoite kokoa ja ensi kerralla aion olla tosi rohkea, etten suotta kuluta tunteja turhaan. :)

Tässä näkyy hyvin tuo alkuperäinen idea jossa kahden mahonkisen puukerroksen oli tarkoitus olla yhtenäiset ja niiden välissä olisi ollut sitten tuo yksi hopearengas.

Alkuperäinen

Tässä yllä taas onni onnettomuudessa osio, kun jouduin tosiaan tekemään näistä puuosistakin uuden jo melko varhaisessa vaiheessa. Lopulta tälle ylimääräisellekkin tuli siis käyttöä, kun toisesta katkesi tuo ylimmäinen rengas.

Nuo reiät porasin niin että kolme hopearengasta liimasin ensin pikaliimalla yhteen ja sitten 1.1mm poranterällä kaikista kerralla läpi. Poratessa liima kuitenkin antoi senverran periksi että yksi renkaista irtosi hieman toisista ja tästähän seurasin sitten sellainen ongelma, että reiät eivät enää olleetkaan kaikki samassa kohdassa ja tämä oli suuri ongelma kun rei'istä olisi pitänyt saada 1,1mm hopea lanka läpi. Tuo lankakin piti vetää 1,6mm:ä 1,1mm:n jossa siinäkin oli omat haasteensa. Tietyn kokoista lankaa aletaan siis vetää läpi siivuista joissa on aina vaan pienempiä ja pienempiä reikiä ja metalli antaa periksi ja venyy eli ohenee ja pitenee joka vedolla.

Tässä sitten lopullinen erittäin simppeli perusversio. Nämä puiset renkaat sain siis sahattua kun minulla oli tallessa ensimmäinen versio siitä alkuperäisestä yhtenäisestä puuosasta. Päätin yksinkertaistaa idean siis siksi, kun deadlinea edeltävänä iltana iltapajassa onnistuin jotenkin halkaisemaan ylimäisen puurenkaan siitä toisesta puukappaleesta. Myös tuohon yhteen hopearenkaaseen jouduin poraamaan uudet reiät jotta sain kaikki niittireiät samoille kohdille.

Tuolla kuvassa sormuksen vieressä olevalla työkalulla nuo vielä tuossa näkyvät niitit naputeltiin vasaran kanssa niin että ne sulautuivat tuohon päälimäiseen levyyn ja reikien yläosiin tehtyihin senkauksiin.

Lopuksi pinnat vielä viilattiin ja filssattiin siisteiksi ja koska halusin tehdä piiloniitit niin filssasin uloimmaisista kerroksista niitin kohdat piiloon.

Lopussa kiillotin vielä pääly ja pohjapuolet kiiltäviksi sekä suojasin puuosat kevyesti mehiläisvahalla jonka olisi tarkoitus suojata puuta ja hylkiä likaa.

Olen lopputulokseen kohtuullisen tyytyväinen vaikka jouduinkin muuttamaan alkuperäisen suunitelman. Tyytyväisin olen onnistuneista niiteistä ja siitä että sain työskentelyyni vauhtia lopussa ja sormuksen valmiiksi edes samana päivänä kun oli tarkoituskin.