Eli toisen harjoitustyön aiheena oli tehdä riipus 925 pitoisesta hopeasta. Riipukseen tulisi kupera päälyosa ja pohjaksi juotettaisiin tasainen hopealevy. Eli harjoituksen aiheet olivat siis mm. juottaminen ja kuperan pinnan sahaus. Kuvion aihe suuniteltiin tietenkin taas itse, kuten ensimmäisenä työnä olleessa paperiveitsessäkin. Mietin ensin kaikenlaisia ihania kukkakuvioita ja jotenkin jännästi ajauduin lumpeenkukan ja lumpeenlehden kautta 1980- esiteltyyn keltaiseen pelihahmo Pac- Maniin. Joskaan lopullisessa tuotteessa ei tulisi olemaan keltaista, kuten esikuvassaan. :)
Ensimmäisessä kuvassa olen sahannut 1mm vahvuisesta hopealevystä ympyrän jonka valssasin eli ohensin 0,8mm vahvuiseksi. Tähän kuperaan palaan laitoin vesivärin pintaan johon oli sitten hyvä lyijykynällä piirtää sahattava kuvio. Meinasin tehdä Pac- Manin syömistä pikseleistä neliön muotoisia, mutta huomasin pian, että taitaa olla turhan vaikea siistiä nuin pieniä sahauksia siisteiksi.
Viilattuna ja filssattuna.
Pohjalevy on 1mm vahvuista levyä ja se juotettiin kiinni tähän kuperaan päälyosaan.
Koru siistittiin viilaamalla ulkosyrjät ja sitten vuorossa oli tämän yllä olevassa kuvassa näkyvän renkaan juottaminen korun päälle varsinaista riipuslenkkiä varten. Tässä näkyy myös, että olen pyöristänyt Pac- Manin pelissä syömät jutut ympyröiksi riivarilla. Sen jälkeen pinnat vielä siistittiin filssaamalla kiillotus siisteiksi.
Tein riipukseen tuollaisen kolmiolenkkimaisen lenkin ja juotin sen kiinni renkaaseen jonka jälkeen pääsinkin jo kiillottamaan riipusta. Riipuksen kiillotus oli jo helpompaa, kuin papetiveitsen. Sormet tulee kyllä varmasti kasvattamaan paksun ihopinnan, jotta kestävät tulevaisuudessa paremmin käsitellä näitä kiillotettaessa todella paljon kuumenevia hopeakoruja.
Tässä ollaan jo hopeointia odottelemassa.
Hopeoituna kahteenkertaan ja sen jälkeen kiillotin riipuksen vielä kiillotusliinalla.
Tässä valmis riipus sisäosiltaan patinoituna kylmäpatinointiaine blizillä. On ollut ajatuksissa antaa riipus mahdollisesti 10- vuotiaalle kummipojalleni. Saattaa tietenkin olla mahdollista, ettei kuvion hahmo hänelle enää näytä millään tavalla tutulta, mutta kuten luokkakaverini sanoikin, niin äkkiäkös minä pelin hänelle näytän! :)
Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen vaikka tietysti pieniä haasteitakin oli matkalla.
