perjantai 29. marraskuuta 2013

Toisen lukuvuoden aloitus

  Ensimmäisessä jaksossa toisena lukuvuonna harjoittelimme opettajamme Hannun opetuksessa raeistutusta. Raeistutus on hyvä ja kaunis tapa istuttaa pienempiä kiviä. Teimme harjoituksena neliöistutuksia, eli istutimme qubic zirkonioita hopeasta tehtyyn neliöön. Kuhunkin neliöön tuli neljä kiveä. Neliöiden jälkeen teimme istutuksia palkkiin niin että kivet ovat rivissä. Palkkien jälkeen, jos kerkesi, teimme vielä pavé istutusta kolmion muotoon. Varsinaista työtä en tehnyt raeistutuksesta, koska aika loppui jo kesken kun olin tehnyt neljä neliöharjoitusta, kaksi palkkia ja yhden pavé kolmioharjoituksen. Raeistutus on kuulema melko vaikeaa oppia niin, että jälki on siistiä ja itse voin ainakin tämän allekirjoittaa. 


Ensimmäiseksi piti tietenkin tehdä kaivertimet, jotka ovat omaan käteen sopivat. Toinen on varsinainen raekaiverrin ja toinen tasokaiverrin.



Seuraavaksi sahailtiin neliöt hopeasta ja sahattiin niihin nuo pienemmät neliöurat. Porattiin valoaukot joihin tehtiin palloporanterällä kiville sovitteet.



Ennen kuin sovitteet tehtiin loppuun asti sahattiin kuitenkin nuo neliön muotoiset valoaukot takapuolelle. Tämäkin vaihe vaati ja vaatii harjoittelua, että saa pelkällä sahanterällä siistit neliöt.



Neliö kiinnitetään tuollaiseen pulikkaan kiinni, jotta istuttaessa saa pidettyä neliön hyvin kädessä.



Kivet laitetaan paikoilleen ja ensin painetaan raeaihiot kiven neljälle puolelle. Seuraavaksi raeaihiot avataan reunoista tasokaivertimella, näin saadaan aikaan raeaihio joka sitten painetaan raepunsselilla vasten kiveä niin että kivi asettuu tiiviisti paikoilleen. Lopuksi kiven ympärille tehdään tasokaivertimella siistit ja kiiltävät neliöviisteet. Tässä yllä olevassa kuvassa taitaa olla ensimmäinen neliöni johon Hannu opettaja on havainnollistanut kuinka viisteet tehdään. Minun viisteistä ei alkanut vielä ihan niin siistejä tulla näiden harjoitusten jälkeen, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään. :)




Mitoitusta ja sovitteiden tekoa palkkiin ja komio pavéen. Kolmiossa näkyy ylimääräisiäkin merkkejä jotka eivät kuulu asiaan.


Tässä yllä olevassa kuvassa näkyy tuon pavé tekniikan idea. Kivet ovat niin lähelle toisiaan sovitettu, että väliin jää ainoastaan sen verran ainetta että siitä tulee hyvän kokoinen rae aina useammalle kivelle kerralla.



Tässä yllä näkyy lähes valmis harjoituskolmio jossa näkyvät rakeet sekä hieman nuita raunojen viisteitä.


Samassa jaksossa teimme myös kultaisen rintaneulan johon teimme putkilukon. Aineena oli 585 pitoinen keltakulta.



Alussa vedimme putkea kahdella eri halkaisijalla. Toinen oli 1,6mm ja toinen 1,2mm.



Teimme samaan aikaan lukon kanssa myös tuota itse rintaneula osaa.



Tässä yllä on lukon ulkoputki jalkaan juotettuna ja siihen on avattu tuo aukko jotta sisäputki eli lukko saadaan liikutettua auki asentoon.



Lukon päähän juotettiin myös prikka josta lukon saa vedettyä auki.



Yllä olevasta kuvasta näkee, että rintaneula on pienikokoinen jos vertaa sitä käsiini, vain jotain 3cm. Kriteerinä nimittäin oli, että rintaneula saa maksimissaan painaa 4g.



Lukon lisäksi mekanismiksi piti tehdä tietysti myös sarana korun neulalle.




Sarana sekä lukko juottiin koruun kiinni.



Neula vielä niittausta vailla.





Toisessa jaksossa meillä olikin toinen harjoittelu, joten siitä päivityksiä lähiaikoina.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

1. työssäoppiminen, Kultasepänliike Rantanen

Noniin! Nyt onkin päässyt kulumaan melko kauan aikaa edellisestä blogin päivityksestä. Uusi kouluvuosi on taas alkanut ja hommat on kovassa käynnissä. Alle kaksi viikkoa ja edessä olisi toinen työssäoppiminen. Tähän väliin taitaisi olla viimeistään aika kertoilla hieman ensimmäisestä työssäoppimisesta, joka oli viime keväänä. Olin työssäoppimassa Kultasepänliike Rantasella heinolassa. Kultasepänliike Rantanen valmistaa ja myy koruja liikkeisiin ympäri Suomen. Pääasiassa korut valmistetaan sarjatyönä, joko prässätyistä osista tai valamalla. 

Koululla oli lista paikoista joista työssäoppimispaikkaa voisi kysyä ja jostain syystä poimin listalta Rantasen. Laitoin heille ensin sähköpostia ja kyselin olisiko heillä kiinostusta tai mahdollisuutta ottaa minua työssäoppimaan ja minulle vastattiin heti, että kyllä he ehkä voisivat ottaa harjoittelijan ja kun olin soittanut heille ja sitten käynyt paikanpäälläkin minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi työssäoppimaan.

Työssäoppimiset kestävät meillä 8 viikkoa, eli keväällä kaksi viimeistä kuukautta menivätkin Rantasella. Paikka ja muut työntekijät, sekä omistajat osoittautuivat heti todella mukaviksi ihmisiksi ja työilmapiiri oli erittäin hyvä! Olen todella iloinen, että valitsin Rantasen työssäoppimispaikakseni, sillä oli erittäin positiivinen kokemus päästä näkemään tuollainen paja jossa tehdään sarjatyötä, joka on aivan omanlaisensa tapa tehdä koruja. Heti alusta alkaen aloin juottaa paljon mm. korvakorun tappeja itse korvakoruun kiinni. Voi rehellisesti sanoa, että sain todella hyvää juotoskokemusta heti alusta alkaen. Työpaikkaohjaajani Joni oli todella hyvä neuvomaan ja sain aina selkeät ohjeet kuhunkin tehtävään työhön. Näitä ohjeita oli helppo seurata ja työtkin sujuivat siksikin niin hyvin, ilman epäselvyyksiä. 

Alla kuvia jotka antavat hieman kuvaa siitä, millaisia erilaisia juotoksia pääsin tekemään. Kun juotetut korut oli tehty niin seuraavana oli vuorossa korujen rikkihapossa keittäminen ja sen jälkeen vielä tömäytys ja kiillotusrummussa kiillotus, jonka jälkeen istuteltiin kivet mikäli koruun sellaisia oli tulossa. Sainkin tehdä korut aina aikalailla alusta loppuun itse joten työ oli myöskin mielekästä, eikä pelkkää juottamista liukuhihnalla :) Pääsin myös polkemaan osia jalkaprässillä, sekä painamaan valuvahoja ja avustamaan hieman valamisissa. Oli mukava nähdä ja päästä tekemään kaikkia töitä mitä muutkin työntekijät Rantasella tekevät.

















Työssäoppimiseen sisältyi myös näytön antaminen ja näyttötyönäni tein hopeisen valurunkoisen rivisormuksen. Harjottelin ensin yhden sormuksen verran ja sitten seuraava sormus olikin arvioitava näyttöni. Arvosanaksi tuli kiitettävä. :)


Harjoitusversiossa oli kirkkaat kivet ja tuossa yllä se vielä kiillotusta vailla.



Tässä yllä varsinainen työssäoppimassa annettu näyttö.


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Emalointi ym.

Neljännessä jaksossa oli myös emalointia aina keskiviikko aamuisin muutama tunti. Ensin tuntui, että voileipä tekniikalle tehtävä työ valmistuu ennen aikojaan, mutta eipäs se sitten valmistunutkaan. Piirreltiin kolmannessa jaksossa esityskuvia ja tehtiin silloin jo esityskuvat myös tästä tulevasta emalityöstä.


Meidän piti myös ajatella, että teemme työn asiakkaalle ja tehdä vähän tuollaista hahmotelmaa siitä mitä tekisimme sen pohjalta minkä tyylisistä asioista tämä asiakas pitää. 




Pohjalevy on 0,8mm vahvuista hopeaa ja nuo reunukset 0,5mm vahvuista hopeaa. Nämä juotetaan kiinni toisiinsa ja syntynyt "syvennys" täytetään siis emalilla.




Emali on lasia ja emalit ovat eri kokoisina palasina, jotka sitten murskataan ihan hienoksi jauheeksi. Jauhe pestään hyvin ja sitten se on valmista käytettäväksi.



Tein ensin koepolttoja eri väreistä mitä ajattelin että voisin käyttää.




Ensimmäisen emalikerroksen jälkeen työ vaikutti vielä ihan hyvältä, mutta kun olin lisännyt toisen kerroksen emalia, niin uunista ottamisen jälkeen alkoi työstä kuulua aina ritinää sen jäähtyessä. Tuo taustan vihreä emali halkesi aina uudestaan ja uudestaan vaikka yritin mitä. Opettajamme epäili, että hopeaan oli jäänyt jännitteitä sen kupertamisen jäljiltä.



Sitten ei ollut enää muita vaihtoehtoja, kun poistaa emalit kokonaan fluorivetyhapolla syövyttämällä. Kupersin työtä vielä tässä välissä lisää, kun se oli uunissa lämmetessään hieman aaltoillut muodostaan ja hehkutin ennen kun aloin emaloida uudestaan.



Lopullinen taustan väri ei sitten ollutkaan toisella yrityksellä enää samanlainen, kuin se oli koepaloissa. Olin lopulta tyytyväinen, että sain edes koko työn valmiiksi. Emalointi on kuitenkin ilmeisesti juuri sellaista, että aina esim. värit eivät olekkaan sitä mitä piti. En myöskään enää uskaltanut ottaa riskiä juottamalla riipukseen kolmioketjulenkkiä, jonka seurauksena emali olisi taas saattanut sulaa tai särkyä, joten päädyin laittamaan riipukseen tuollaisen avolankalenkin. Toisaalta ihan mielenkiintoinen tapa tehdä ja saada kauniita värejä koruihin, mutta vaatii ehkä hieman harjoittelua lisää ja hyvää tuuria, että kaikki menee suunitelmien mukaan! :)


Laitan tähän vielä muutamia kuvia kun harjoittelimme myös korjaustöiden tekemistä.


Tämä on isäni 15- vuotislahjaksi saama sormus, joka on katkennut joskus. Olen itse ottanut tämän käyttööni joskun nuorempana ja puristanut sormuksen omassa sormessani pysyväksi. Tässä olen jo oikaissut sormuksen.




Sormuksesta tuli lopulta ihan siisti ja kaiverruksista puuttui vuosiluvusta viimeinen numero niin sekin lisättiin sormukseen sormuskaiverruskoneella.



Tästä rannekorusta puutti lukko. Laitoin siihen uuden valmiin lukon ja uusi lukko oli tietenkin kiiltävä, niin muuten melkein mustaksi tummunut hopeakoru täytyi myös kiillottaa.


Tein myös lisää hiertämisharjoituksia neljännessä jaksossa, kun jäi ylimääräistä aikaa. Kruunuistukkasormuksesta jäi sormusrunkoon materiaalia ja päätin sitten tehdä itselleni pikkusormeen somuksen johon hiertäisin 2mm cz:a.



Porasin sormusrunkoon nuo valoaukot ja tein niihin sovitteet kiville ruusuporanterällä.




Olin ihan innoissani, kun sain sormuksen tehtyä yhden päivän aikana! :D

Nyt meillä sitten alkaakin ensimmäinen työssäoppimisjakso, joka kestää sen 8vkoa, jonka jälkeen jäämme suoraan kesälomalle. Seuraavat blogi merkinnät saattaakin siis mennä ensi syksyyn, kun palaamme takaisin kouluun.